Bodom Trail 21 km 2018

Päällimmäiseksi eilisestä Bodom Trailista jäi mieleen: Nyt alkoi kesä. Sää suosi kisapäivänä niin, että juoksun jälkeen Pirttimäen kahvilan terassilla tarkeni nauttia lounasta t-paitasillaan. Tunnelma tapahtumassa oli iloinen ja rento. Melkein tuntui, kuin olisin ollut kesäfestarilla enkä urheilukilpailussa, vaikka päivän aikana nähtiin todella kovia suorituksia kaikissa sarjoissa.

Ennen starttia

Kävin etukäteen kahdella Bodom Trailin järjestämällä yhteislenkillä, joissa tutustuttiin reittiin. Tämä antoi valtavan henkisen kotikenttäedun, kun tiesin mitä odottaa. Asennoiduin juoksuun pitkänä lenkkinä ja harjoituksena NUTS Karhunkierrosta varten.

Saavun Pirttimäelle kisabussilla Tikkurilasta. Sää on vielä aamulla kolean oloinen, joten heti kun löydän Espoon suunnalta tulleen ystäväni, siirrymme sisätiloihin viimeistelemään vaatetusta ja varusteita. Juuri ennen strattia aurinko tulee kuitekin esiin ja lämpötila lähtöalueella nousee. Olen iloinen, että päätin viime hetkellä jättää takin pois.

Kivet ja kannot

Reitin ensimmäinen 12 kilometrin etappi on minulle vieraampi, mutta ennakkotietojen mukaan se on lenkeistä helppokulkuisempi. Osuin tuurilla peruutuspaikalta juuri sopivan tasoiseen lähtöryhmään. Letka lähtee matkaan minulle sopivan rentoa vauhtia, joten annan edellä menevien määrätä tahdin ensimmäisten kilometrien ajan.

Vaikka polku on pääosin juostavaa, jalkoihinsa saa katsoa paikoin todella tarkasti ryhmässä juostessa. Varovaisuudesta huolimatta kampitan itseni puunjuureen, enkä ole ainoa. Muutaman kilometrin jälkeen juoksijoiden joukko alkaa väljentyä ja saan edetä enemmän omaan tahtiini.

Ensimmäisellä juomapisteellä toimitsijat kannustavat innokkaasti. Pysähdyn täyttämään repun juomasäiliön ja kiristämään kengännauhat. Alkuperäinen suunnitelmani oli käydä vain kierrosten välisessä huoltossa, mutta odotettua lämpimämmän sään vuoksi vesi hupenee nopeasti. Harmittelen, etten lähtenyt kesävaatteissa liikkeelle.

Turhan lämmintä vaatetusta lukuunottamatta juoksu tuntuu helpolta ja nautin aurinkoisesta metsästä täysin siemauksin. Olen koko ensimmäisen lenkin hieman edellä suunnittelemaani tahtia. Tarkoitukseni on pitää helpon tuntuista vauhtia, mutta yrittää jättää riittävästi aikaa toiseen vaativampaan lenkkiin.

Pirttimäen nurmikentälle kaartaessa en edes harkitse maaliin juoksemista.

Ummet ja lammet

Heti kun reitti siirrtyy hiekkatieltä metsään, edessä on upottava mutavelli. Yritän kiertää pahimmat paikat sen verran reunoja pitkin, etten uppoa kovin syvälle, mutta kenkien kuivana pitämisestä ei ole toivoakaan. Kuiva ja kova polku tuntuu olevan tällä lenkillä enemmän poikkeus kuin sääntö. Välillä reitin katkaisevat ojat ja kaatuneet puut, joista pitää hypätä tai kiivetä yli.

Mudassa ja suossa kahlaaminen vie voimia samaan aikaan, kun matkan pituus alkaa painaa jaloissa. Olen nyt juossut pidempään kuin yhdelläkään kevään treenilenkeistä, ja sen huomaa. Kuivilla polun osuuksilla juoksurytmiin pääseminen käy yhä vaikeammaksi.

Hidastuneesta vauhdista huolimatta en menetä hyvää tuultani: aikaa on vielä reilusti jäljellä kiitos nopean ensimmäisen kierroksen, ja toinen lenkki tarjoilee reitin parhaita maisemia. Odotan jo etukäteen yhteislenkiltä tuttuja lammenrantoja ja Hynkebergetin näköalapaikkaa. Vaihdan aina sanan tai pari kohdalle osuvien juoksijoiden ja reitillä päivystävien toimitsijoiden kanssa. Hynkänlammen rannalla ryhmä tyttöjä pyytää minua ottamaan heistä valokuvan – eihän tässä nyt niin kiire ole.

19 kilometrin kyltin kohdalla totean neljän tunnin alituksen olevan täysin mahdollinen. Polku on muuttunut Hynkebergetin jälkeen helppokulkuisemmaksi ja alan päästä taas pikkuhiljaa rytmiin kiinni. Kiristän hieman tahtia – jalkoja väsyttää, muttei niin paljon etteikö pieni loppukiri irtoaisi.

Metsästä hiekkatielle tullessa laitan vielä uuden vaihteen silmään. Pirttimäen kentällä kuuluttaja toivottaa minut nimeltä tervetulleeksi maalisuoralle ja katsojat kannustavat. Juoksen maalikaarten ali loppujalla 3:55.

Kuva: Juha Saastamoinen / Onevision.fi

Jälkipeli

Osasin odottaa edellistä puolimaratoniani hitaampaa loppuaikaa. Tiesin etukäteen reitin olevan viimekeväistä Sipoonkorpi Trailin reittiä hitaampi ja toisaalta en halunnut yrittääkään maksimisuoritusta näin lähellä Karhunkierrosta. Käytin toiseen 9 kilometrin lenkkiin vain viitisen minuuttia vähemmän aikaa kuin ensimmäiseen 12 kilometriin, mikä kertoo maaston haastavuudesta.

Kaiken kaikkiaan juoksu sujui pitkälti suunnitelmien mukaan ja olen oikein tyytyväinen suoritukseeni. Tein sen verran kovan harjoituksen Karhunkierrosta varten kuin tässä kohtaa irtosi, kuitenkin rikkomatta paikkoja ja riskeeraamatta tulevia treenejä.

Bodom Trailista tapahtumana jäi todella positiivinen fiilis: järjestelyt oli tehty ajatuksella ja ammattitaidolla kisapaikalle vievistä busseista reittimerkintöihin ja tavarasäilytyksestä maalitarjoiluihin. Niin juoksijoilla kuin toimitsijoilla tuntui olevan hyvä mieli ja intoa tekemiseen – varmasti toki hyvä sääkin auttoi asiaa. Mikä tärkeintä, muistin taas talven aikana unohtuneen tunteen: tämän takia tätä tehdään, että täällä on näin kivaa.

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Bodom Trail 21 km 2018

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s